"You tried your best and failed so miserably. The lesson is: Never try." - Homer J. Simpson

maanantai 24. helmikuuta 2014

TOKOa ja osteopatiaa

...siitä koostui viime viikko Peräkylän prinsessoilla :) Alkuviikko vain lenkkeiltiin, ei oikein kelit houkutelleet mihinkään ulkotreenin tapaiseenkaan. Eipä täällä sen puoleen mitään ulkokenttiä oikein olekaan; kaikki ne meidän perustreenipaikat Ravilinna, yläasteen kenttä ja Männistön koulun kenttä ovat lumen vallassa; se ainut talvikunnossapidetty ja siksi ehkä lumeton kenttä olisi lukion parkkipaikka, jossa on tietysti autoja valoisaan aikaan. Ja ei - täällä ei harrasteta valaistuja kenttiä.

Torstaina Mervillä oli osteopaattiaika Markus Laiokselle. Ja kyllä olikin Äitikoira jumissa. Oikea puoli oli aivan liikkumaton. Ja oli ollut jo kauan. Lisäksi niskassa törmäysjumia jonkin verran. Maire ja Mervihän juoksivat syksyllä sellaisesta portista, joka oli tarkoitettu estämään pyöräilijöitä silleen että siitä tarvii pujotella sillai ovelasti. Noh, Maukka ja Merkka eivät ihan ehtineet huomata sellaista pikkuseikkaa, vaan pelkkä Maukka mahtui portista, mutta Merkka iskeytyi nivusestaan/kyljestään sitä porttia päin. Ja kyllähän Maire kerran juoksi Merviä päin niin että Merviltä meni ilmat pihalle. Ja silloin kerran Merkka juoksi sitä kiveä päin... Ja niitä pikkutörmyjä tulee kaiken aikaa tytärkoiran kanssa leikkiessä... Laios oli kyllä sitä mieltä, että hyvin vahvasti kaikki Mervin viat ovat nimenomaan kolhujen aikaansaamia. Hyvin sai Merkkaa auottua, mutta muutamaan otteeseen meidän pitää vielä mennä käymään. Hoidon jälkeen Merkka on venytellyt itseään huomattavan paljon enemmän, samoin se perjantaina nuoleskeli etutassujaan... Jotain sen kropassa siis selvästi tapahtuu. Aika pienillä oireilla sitä näköjään voi olla koira melko juntturassa. Ainoastaan se Seinäjoen paikallamakuu ja kaukot... Ja kerran lelua vetäessä värisytti selkänahkaansa. Merkan piti ottaa käsittelyn jälkeen rauhallisesti ja liikkua omaehtoisesti ja "rennon letkeästi"... No kerro se nyt sitten Merkalle... 

Valpas pikku Tepa
Torstaille oltiin sovittu Elinan kanssa tokotreenit kahvihuoneelle, ja koska Mervi ei voinut treenata, Emmi the Flying Meatball pääsi tuuraamaan sitä. Ja voi elämä että oli pieni koira onnessaan. Otettiin seuraamista ja ruutua ja kaukot ja ohjattua ja luoksetulo ja hyppynouto ja Emmiliini oli niin täpinöissään että tärisi vallan <3 Ja miten hienosti se teki kaukot ja kapulannostot ja kaikki :) Vonkui ja ynisi toki läpi koko treenin, mutta silleen saa tehdä jos on melkein 12 vee. Terttu treenaili niitä sen omia juttujaan, noutoa ja ruutua ja jääviä ja seuraamista.

Lauantaina oli meidän vetämän KSSK:n tokokurssin viimeinen kerta. Treenattiin ennen kurssilaisten tuloa ja uudestaan vielä sen jälkeen. Mervi teki ihan rentoa treeniä, tai siis yritettiin tehdä vain kaikkea pientä ja vähän puolella teholla, mutta pääasiassa Mervi vain juoksenteli lelu suussaan ympäri hallia. Kun en oikein keksinyt mitään sellaista treeniä missä se ottaisi vähän iisimmin. Tepa teki vähän taas kaikkea, nyt seuraaminen taas vaihteeksi oli ihan kivaa :)

Kaikki vermeet on vihreässä töhnässä
kahvihuonetreenin jälkeen

Sunnuntaina tehtiin Marjiksen lenkki Elinan kanssa ja siinä ne pyhäpäivän aktiviteetit sitten olivatkin. 

Aina on tilaa yhdelle Tertulle

tiistai 18. helmikuuta 2014

Viime viikko

Maanantaina treenattiin tokoa kahvihuoneella.

Merville ajattelin ottaa luoksetuloon vähän voimaa ja vauhtia (oli Seinäjoella Pipan mielestä "hidas seisominen, hidas maahanmeno, ysipuol", että jos saisi ne 0,25 pisteen vähennykset poies ;)), mutta suunnitelma muuttui lennossa rauhallisen ja hiljaisen paikallapysymisen treenaamiseen kun rupesi liian kivasta treenistä Merkalla mopo keuliin.

Nopein nakinnappaaja 
Tepa oli vähän hassu. Se rupesi ruutuun lähettämisessä säätämään jotain omaa kuviotaan tyyliin "haenpa tästä metalllin ja kierränpä tuon siivekkeen ja luovutan kapulan" yms. Mie tykkään kun pentu on luova <3

Muuten ei viikolla juuri kotitreeniä ihmeellisempää tehty, kotitreenit koostuvat lähinnä Terttusen kaukoista ja seuraamisesta. Torstaina Emmi söi ripulip*sk*t lenkillä, vähän aikaa mietin näitä koiranommistamisen syvimpiä periaatekysymyksiä: kumpi on pahempi: syödä sitä vai kieriä siellä? 

Perjantaina tokoiltiin Essin ja Riitan kanssa Hausjärvellä. Merkka teki kokonaisuustreeniä ollen ihan ok, Terttu oli oma hössöttävä itsensä. Seuraamisen kanssa kipuillaan tällä hetkellä eniten, kun Tepa vain hössöttää. Mulla oli muoriso-osastokin mukana, että käytäisiin vieraassa paikassa lenkillä mummukoille mielenvirkistykseksi. 

Pieni Terttu ja Isojen Koirien Paikallaanolo

Lauantaina oli Valmennusrenkaan näyttökoe Ojangossa. Paljon nähtiin tosi hienoja suorituksia, tuntuu, että tokon taso vain nousee ja nousee vuosi vuodelta. Näytön jälkeen treenasin pikaisesti ja ilman mitään kunnon punaista lankaa molemmat tytöt. Tepa teki pienellä puolella vaikeaa ruutua (buffet-pöydän ja seisovien ihmisten luokse) ja seuraamista (joka oli aivan paskaa, pe oli lelulla hyvä, nyt ihan kauhee...) 

Tiivis tunnelma repsikan jalkatilassa jos takaluukku ei aukee
Mervi teki ruutua (jossa tuli pieni keskeytys kun sinne ruutuun yht' äkkiä syyhkäisi jostain takavasemmalta sellainen pieni ja pystykorvainen, Tepa se tulee läpi häkistä kuin häkistä...), ohjattua, luoksetulon ja loppuun seuraamista. Tuolla Ojangossahan on peili. Ja voi voi voi... Olen nyt tehnyt parisen kuukautta pelkkää asennetta seuraamisessa. Mervihän on ollut kireä ja jännittynyt ja nyt on sitten haettu sitä oikeaa ilmettä motolla "kovat otteet rento meno". Ihan lyhyttä pätkää ja paljon palkkaa, lennosta mukaan ja pieniä teknisiä virheitä sallien. Nooh, jos näin luonteelleni ominaisesti positiivisesti ajattelen, niin ilme on muuttunut juu. Korvat eivät ole enää päätä myöten, ei enää nuolekele huuliaan, vaan korvat on höröllään ja yleisolemus on vapautuneempi. Että sinänsä ollaan päästy tavoitteeseemme. Mutta voi hyvän tähen miltä se näyttää. On vähän ehkä turhan aktiivinen ollakseen tokoseuraaminen. Itse asiassa jopa Pentu-Merkan seuraaminen oli tasaisempaa ja teknisesti korkeatasoisempaa... Tässä se taas nähdään se tokoilijan kategorinen imperatiivi: sitä saa mitä vahvistaa. Hups...

Ai niin! Pirjo ja Anne Kuopiosta olivat myös tulleet näyttökokeeseen. Anne sanoi Pirjolle, että katsopas, Katrikin on tuolla. Ja Pirjo siihen, että eikä oo, eihän tässä parkkipaikalla näy minkäänlaista romua... Ja vähän ajan päästä paikalla tuli myös Susan, joka totesi seuralaiselleen, että kappas, Katrikin on tuolla, hyvin itsekorjatun näköisestä menopelistä päätellen... Ooppelin maine se kasvaa. Taidankin pyytää sitä meille sponsoriksi :)

Se myös joskus nukkuu
Alkaneella viikolla on Merville torstaina tarjolla osteopatiaa, ja lauantaina on meidän vetämän KSSK:n tokokurssin viimeinen kerta. Jos olisi oikein aktiivinen, kävisi tsekkaamassa parin ulkokentän tilanteen josko pääsisi jo pihatreeneihin, mutta taitanee olla kaikki paikat ihan jäässä vielä :(

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Puoli vuotta pikakelauksella

...Jos yrittäisi vaikka vähän tiivistää mitä me ollaan tehty.

Mervi on tokoillut. Piirinmestaruuksissa käytiin ööö... olikos se nyt syyskuussa? Taisi olla. Vähän oli mammaloman jälkeen liian kivaa, mutta ihan vahvan ykköstuloksen sai ja kaupan päälle piirinmestaruudenkin taas. Pisteitä taisi olla 294? En muista enkä jaksa tarkistaakaan. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui.

Ensi vuonna on taas Elinan koiran vuoro voittaa
Karsintoja ollaan käyty sekä messarissa että Seinäjoella. Messarissa Merkka parka varoi tassujaan kovasti, oli jäisellä hiekalla saanut ne reunoistaan puhki kulumaan ja koska se messarin matto polttaa tassunpohjia, oli koko suorituksen kuin talkkari jäisellä peltikatolla :( (No sainpahan mustaa valkoisella että Merkka on HIDAS :D) Liikevirheitä ei kuitenkaan tehnyt ja melko hikisen ykköstuoksen kanssa kotia kohti lähdettiin sitten vikavaloa vilkuttavan ja nykimällä eteenpäin liikkuvan ooppelin kanssa.

Seinäjoelle lähdettiin ooppelin takapaksi ruutunarulla kiinni sidottuna (kyllä tokoimmeinen keinot keksii!) ja ykköstulos saatiin yllättäen sieltäkin. Paikallamakuussa oli vääntelehtinyt ja kaukoissa ei tehnyt hyvällä tekniikalla, näistä pistevähennyksiä. On raukka varmaan ihan selkä jumissa, ollaan menossa osteopaatille. Harmittaa toki a) ns. "turhat" pistevähennykset ja tietenkin b) se, että Mervillä ei ole ollut hyvä olla. 

Treenattu ollaan pääasiassa yksin, kiva kun lumet tuli niin myöhään, että ehdittiin ulkokentillä riehua. Nyt ollaan käyty pääasiassa KSSK:n kahvihuoneella Elinan kanssa ja pariin otteeseen Korkeavireellä, kerran Varkaudessa Satsun, Reetan ja Minnan kanssa, muutaman kerran Nobody's hallilla Essin, Katan ym. kanssa. Ja käytiinhän me Mikkelissäkin. Ja jossain Porvoossa?!

PK-puolella käytiin se yksi ainoa koe: SM-koe. Ja vuoden ainoa harhajälki sitten siellä... Vähän harmitti, mutta Merkka oli tosi pätevä kyllä muuten :) Tottis 90 ilman eteenmenoa (oli vähän niin kuin valittava joko eteenmeno tai koko muu tottis kun ei oikein ehtinyt laittaa pakettia kasaan), jana ja esineet täydet pisteet, vain ne kaksi hemmetin välikeppiä jäivät. Meidän tottistuomari oli ihan kahteen otteeseen hehkuttanut Facebookissa Merkkaa ja linkkaillut sen kuvia sinne. Olin ehkä vähän otettu. Viikonloppu oli kyllä kiva ja sukulaiset (tällä kertaa Merkan) ja kaverit pärjäsivät hyvin.

Tottispariksi sattui vallan rotutoveri

Kas näin se Merkkari loikkaa :)
Ehkä PK-urani tyylikkäin heitto - tukijalalla totta kai
Oli varmaan millistä kiinni etten ollut turvallani:)

Merkan ei niin tyylikäs hyppytekniikka...

...ja vähän tyylikkäämpi seuraamisasento

Pieni koira - iso kapula <3

Joukkue-SM: L-sisarukset Hiski&Mervi; O-sisarukset Fani&Kaiku
Ehdittiin treenata PK-juttuja - tai siis maastojuttuja - tosi paljon. Vietettiin Elinan kanssa tovi sun toinenkin Lapinkulmalla ja Marjokankaalla kaatosateessa treenaten esineet, haut, jäljet, tarkkuudet... Ja hakua sitten vielä erikseen ihan porukalla. Mervin treeni rupesi näyttämään tosi hyvältä - ennen täydellistä mahalaskua taas, joten ei uutta tältä rintamalta.

Paimentaakin ehdittiin ihan reippaasti.



Leireilemään ehdittiin vielä T-leirin jälkeen kahdesti: Valmennusrenkaan leirillä sekä T-porukan maastoleirillä Jämijärvellä.
Renkaan leirillä joku tokoilee arvovaltaisen raadin edessä:
Mervi, Tuuri ja Nina
Terttu Marjatta Mervintyttö on tehnyt kaikkea pientä puuhastelua äitinsä jalanjäljissä, samat on suunnitelmat harrastusrintamalla senkin suhteen. Täytyypä - nyt kun tästä blogista taas innostuin - joku päivä kirjoitella vähän enemmän tuon pikkumimmin luonteesta.

Tokoa ollaan touhuttu nyt varsinkin talven aikana pääasiassa. Pääpaino on ollut asenteessa ja perusteissa.

Jake, Terttu ja Titti <3 
Kuvan otti Reetta pari viikkoa sitten Varkaudessa
PK-puolella Terttu on harrastanut hakua sekä jälkeä. Haussa ollaan tehty pääasiassa hajunhakua, Tepa leikkii mielellään maalimiesten kanssa ja syökin hyvällä ruokahalulla, eikä vielä ole toistaiseksi ilmentänyt mitään merkkamaisuuksia. Hakua ehdittiin treenaamaan 66 kertaa ennen lumen tuloa. Jälkiä ollaan tehty 53 kappaletta, tällä hetkellä Tepan osaamistaso on pienenpieni jana, maksimissaan 300-metriset jäljet ja kepitkin jo ilmaistaan. Otin kepit mukaan ajoissa ettei ns. villakoiran ydin unohtuisi. Terttu jäljestelee ihan kivasti ja sen kanssa on mukava treenailla. Esineruutuja tehtiin 14; joko yksin hajunhakuina tai Elinan kanssa näytettynä. Olen ottanut sille jo erilaisia materiaaleja ja muotoja. Tästä on hyvä jatkaa keväällä.

Pikku Tepa jäljestää
Tertusta tulee rullakoira, rulla vain tod. näk. vaihtuu ruotsalaiseen
Paimentamaankin Terttu on päässyt. Pikkupentuajan se vietti lähinnä pyöröhäkissä äitikoiran paimennuksia seuraillen, mutta parin kakkan-/ruohonsyöntirundin jälkeen ehti syttyä tosi hienosti! Myös velipoika Jake syttyi - vieläkin aikaisemmin - upeasti! Tämä saakoon nyt hautua pikkuisen päässä talven yli ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan... 

Nää on näitä ihan ekoja kertoja
Korvatkin vielä ihan hassusti
Ja nää on Talasmäen Annen lampailla
silloin viimeinen kerta ennen talvea
Muoriso-osasto käy ja kukkuu :) Maukka täytti lokakuussa jo 14 vuotta! Onhan se semmoinen kuivankälpeä, lähes kuuro ja vähän pihalla ehkä, mutta tekee vielä reippaasti samat lenkit kuin muutkin - eikä todellakaan raahusta mun perässä, vaan menee reippaasti muiden mukana. Tervekin se on ollut. Toisinaan on sellaista takajalkojen heikkoutta ollut huomattavissa, esimerkiksi täydestä vauhdista kurvatessaan saattaa lentää kyljelleen. Jos joku sille voisi kertoa, ettei kannata tuossa iässä lautalattioilla vetää miljoonaa...

Emmikin voi hyvin. Lenkeillä vetää aina sen parisataa metriä muiden edellä. Selästään mun mielestä paremmassa kunnossa kuin esim. vuosi - puolitoista sitten (ja varmaan nyt kun julkisesti tämän kirjoitan se halvaantuu tms.). Parin viikon kuluttua vietetään Emmin 12-vuotispäiviä. Ihme kyllä, vanha hapannaama on nyt vanhemmiten pehmennyt päästään sen verran, että se on Terttua kohtaan hyvin suopea. Jos Mervi olisi pentuna mennyt Emmiä tuolla tavalla härkkimään ja mielistelemään kuin Terttu, se olisi saanut selkäänsä Emmiltä, mutta Tertulle se vain toisinaan vähän puolihuolimattomasti näyttää hampaita. 





Muuten tänne Peräkylän perukoille ei sen ihmeempää kuulu.

Välillä tömähtää ooppeli torpanseinään...
Välillä on kylmä sisällä...
...ja sitten laitetaan puuta uuniin niin maan perusteellisesti
...että kissatkin makaa ihan laamannin lehmänä
Ehkä mie ulkoistankin tämän bloginpitämisen henk. koht. sihteerilleni? :D